Lounais-Suomi – Miltä näyttää merikalastuksen ja ruokakalan kasvatuksen tulevaisuus?

Kalaa mereltä ja kasvatuslaitoksista

Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Ahvenanmaan kalatalouden suuret luvut pyörivät Saaristomeren ja Selkämeren silakan ja kilohailin ammattikalastuksessa sekä kirjolohen kasvatuksessa ruokakalaksi: Yli kolmannes maan silakkasaaliista on varsinaissuomalaisten pyytämää. Lounais-Suomi tuottaa yli kaksi kolmannesta kaikesta Suomessa laitosoloissa kasvatetusta ruokakalasta. [1] [2] [3] [4]

Merialueen vapaa-ajankalastajat saavat saaliikseen lähinnä ahventa, haukea ja kuhaa ja sisävesien puolestaan ahventa, haukea, särkeä ja kirjolohta. Sisävesien ammattikalastajien saaliissa ykkössijaa pitää arvokala muikku, jota elää muun muassa alueen suurimmassa järvessä Säkylän Pyhäjärvessä. [1] [4] [5]

Syrjäytyvätkö lohikalat?

Ilmastonmuutos nostaa vesien lämpötiloja ja voi myös lisätä vesistöjen rehevöitymistä, jos sademäärät kasvavat ja lisäävät ravinnevalumia. Monet särkikalat viihtyvät lämpimissä ja rehevissä vesissä. Mahdollisia kantojensa kasvattajia ovat ainakin särki, lahna ja pasuri sekä lisäksi ahvenkaloista kuha ja ahven. Suomen rannikkovesillä tehdyissä tutkimuksissa on todettu särkien kasvavan pituutta lämpiminä kesinä kaksi kertaa enemmän kuin viileinä. Suurempi koko auttaa poikasia selviytymään ensimmäisestä talvestaan. [6] [7]

Häviäjiä saattavat puolestaan olla viileää vettä vaativat lohikalat. Esimerkiksi matalan ja siten heikosti kerrostuneen Pyhäjärven veden lämpötilat saattavat kesäaikaan tulla muikulle liian korkeiksi. Kerrostumattomassa vedessä kalalle ei ole viileää pakopaikkaa järven syvänteissä. [8] [9]

Kalankasvatuslaitoksissa ja luonnonravintolammikoissa kohoavat veden lämpötilat voivat aiheuttaa hapen puutetta ja tautiepidemioiden yleistymistä. Toisaalta kalojen kasvu voi nopeutua ja laitosten tuotanto kasvaa. [7] [10] Yksi sopeutumistapa voisi olla ottaa kasvatukseen lajeja, jotka sietävät paremmin lämmintä vettä.

Lounais-Suomi on luonnollisesti myös lämpimämmästä etelästä Suomeen mahdollisesti levittäytyvien tulokkaiden ensimmäisiä etappeja. Yksi jo hyvää vauhtia yleistyvä ja asettuva laji on ilmeisesti Viron rannikolta Suomenlahden rannoille uinut hopearuutana (Carassius gibelio). Keski-Euroopassa se on vienyt elintilaa joiltakin arvostetuimmilta kalalajeilta. Toisaalta joissain maissa siitä on tullut suosittu onkikala. [11]

Merialueen tulokkaat ja vanhat asukit

Merellä hieman eksoottisempiin ja kalastajien kannalta toivotumpiin tulokkaisiin kuuluisi muun muassa miekkakala (Xiphias gladius), jota on jo tavattu Viron rannikolta. Kalansaalista saattavat saapua rikastuttamaan myös turskakalat molva (Molva molva) ja kolja (Melanogrammus aeglefinus). [12] Näiden lajien leviämisen edellytyksenä on kuitenkin, että ne selviäisivät Itämeren matalassa suolapitoisuudessa, joka saattaa lisääntyvien sateiden ja valuman takia madaltua entisestään [13].

Suolapitoisuuden lasku saattaa estää nykyisistäkin lajeista ainakin kilohailin ja kampelan lisääntymistä. Kilohailin mätimunat eivät kellu eivätkä kehity poikasiksi, jos veden suolapitoisuus on alle 5-6 promillea. Kampelalla alaraja on kuuden promillen tienoilla. Silakan mäti ei sen sijaan ole kelluvaa. Silakka on sopeutunut elämään Itämeren vähäsuolaisimmissakin sopukoissa, joten suolapitoisuuden lasku ei liene silakalle samanlainen uhka kuin kampelalle ja kilohailille. [14]