Etelä-Pohjanmaa – ilmastollisesti erilaisia alueita

Jokilaaksoista Suomenselälle

Etelä-Pohjanmaa on kooltaan maakuntien keskiluokkaa, ja se kuuluu ilmastollisesti kokonaisuudessaan keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Pohjoisessa se rajoittuu Keski-Pohjanmaan, idässä Keski-Suomen, etelässä Satakunnan ja Pirkanmaan sekä lännessä Pohjanmaan maakuntaan.

Etelä-Pohjanmaalta on löydettävissä neljä ilmastollisesti erilaista aluetta. Itäisin alue on tyypillistä karua Suomenselkää, pohjoisessa on Lappajärven ja Evijärven järviseutu, sen eteläpuolella Kyrönjoen ja Lapuanjoen laaksot ja lounaiskolkassa hieman ympäristöään korkeampi Suupohjan alue, joka on länsirajaltaan vain 15 kilometriä Pohjanlahdesta.

Maakunnan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Kauhavan lentoaseman sääasema. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Hallanarkaa seutua

Vuoden keskilämpötila on Suomenselän alueella tyypillisesti +3…+3,5 astetta (°C) ja muualla Etelä-Pohjanmaan maakunnassa +3,5…+4,5 astetta. Vuoden kylmin kuukausi on tavallisesti helmikuu, jolloin keskilämpötila vaihtelee keskimäärin Suomenselän noin -8 asteen ja länsiosan -6 asteen välillä. Talvikuukausina Etelä-Pohjanmaalla mitataan joskus korkeitakin lämpötiloja föhn-ilmiön vaikutuksesta.

Heinäkuu on puolestaan tyypillisesti kuukausista lämpimin. Kuukauden keskilämpötila on +15,5…+16,5 astetta. Hellepäivien keskimääräinen lukumäärä vaihtelee 10 ja 15 välillä kesässä.

Yleisesti ottaen koko Etelä-Pohjanmaan maakunta on yksi maamme hallanarimpia alueita. Ankaraa hallaa ja yöpakkasia on esiintynyt jopa heinäkuussa. Keskimäärin jakson 1991–2020 aikana hallaöitä on kesän aikana 2–3 kesäkuussa, 0–1 heinäkuussa ja 1–2 elokuussa.

Sateet kasvavat lännestä itään

Etelä-Pohjanmaalla keskimääräiset vuosisademäärät kasvavat lännestä itään päin siirryttäessä. Maakunnan länsireunalla sademäärä on noin 500 millimetriä, ja idän ylänköalueella se yltää 600 ja 650 millimetrin välille. Suurin Etelä-Pohjanmaalla saatu vuotuinen sademäärä on ollut yli 900 millimetriä.

Vuoden sateisin kuukausi on yleensä heinäkuu, jolloin vettä saadaan keskimäärin noin 70 millimetriä. Vähiten puolestaan sataa helmi-huhtikuussa, keskimäärin 25–30 millimetriä. Käytännössä sateettomia kuukausia on kuitenkin ollut myös kesällä.

Lumioloissakin on suurta vaihtelua

Myös lumioloissa esiintyy suurta vaihtelua Etelä-Pohjanmaan maakunnan sisällä. Alavat seudut jokilaaksoineen ja peltoineen ovat selvästi vähälumisempia kuin korkeammat Suomenselkään kuuluvat alueet. Vähälumisinta on Kauhavan ja Lapuan seudulla ja runsaslumisinta varsinaiseen Suomenselkään kuuluvalla Ähtärin ja Soinin seudulla.

Keskimäärin talven ensimmäinen lumipeite saadaan Alajärven ja Ähtärin välisellä alueella marraskuun alussa ja muualla marraskuun puolivälissä. Pysyvä lumipeite saapui ajanjaksolla 1991–2020 Alajärvelle ja Ähtäriin marraskuun puolivälissä ja eteni sieltä Teuvaan joulukuun loppuun mennessä. Lumipeitteen tulo läpi maakunnan kestää siis noin kuusi viikkoa. Maaliskuun alussa lumipeitteen paksuus on maakunnan itäreunalla keskimäärin 40 senttimetriä, pääosin muualla maakunnassa 20–30 cm ja jokilaaksoissa alle tämän.

Keskimäärin yhtenäinen lumipeite katoaa jokilaaksoista maaliskuun puolivälin jälkeen ja laajalti muualta maakunnasta maalis-huhtikuun vaihteessa. Suomenselän korkeilta paikoilta maa paljastuu huhtikuun 15. päivän tienoilla. Keskimäärin lumipeitteen kestoaika on siis jokilaaksoissa noin 100 päivää (noin 3 kuukautta) ja Suomenselällä noin 130 päivää (4,5 kuukautta), eli eroa on jopa neljä viikkoa maakunnan sisällä.

Vähälumisina talvina erot lumioloissa maakunnan sisällä korostuvat. Jokilaaksoissa lunta voi olla vain muutaman viikon, kun samaan aikaan Suomenselällä lumi voi pysyä maassa yli kolme kuukautta. Vastaavasti runsaslumisina talvina lumi on kadonnut jokilaaksoistakin vasta vapun tienoilla.

Korkeussuhteet vaikuttavat vuodenaikoihin

Myös termisten vuodenaikojen vaihtelu noudattelee Etelä-Pohjanmaan maakunnan sisäisiä korkeussuhteita. Terminen syksy alkaa Suomenselällä keskimäärin syyskuun puolivälissä ja muualla maakunnassa kuukauden loppuun mennessä. Talveen siirrytään tyypillisesti ennen vuoden loppua.

Kevät koittaa maakunnan länsiosassa maaliskuun puolivälin tienoilla ja idässä maalis-huhtikuun vaihteessa. Talvi kestää siis Suomenselän seuduilla yli kaksi viikkoa kauemmin kuin maakunnan jokilaaksoissa. Kesä alkaa toukokuun alkupuoliskolla mutta Suomenselän korkeimmilla alueilla hieman myöhemmin kuin muualla.

Jokilaaksoissa on Etelä-Pohjanmaat parhaat kasvuolot

Terminen kasvukausi alkaa Etelä-Pohjanmaan jokilaaksojen edullisilla kasvupaikoilla keskimäärin huhtikuun puolivälin jälkeen, Suomenselän alueella puolestaan huhti- ja toukokuun vaihteessa. Kasvukausi päättyy korkeimmilla seuduilla lokakuun puolivälissä ja jokilaaksoissa lokakuun lopussa. Jakson 1991–2020 aikana kasvukauden pituus oli Suomenselällä keskimäärin 170 päivää ja muualla 180 päivää (noin 5,5–6 kuukautta).

Kasvukauden aikana tyypillisesti kertyvä tehoisa lämpösumma on 1150–1300 vuorokausiastetta (°Cvrk), ja se on pienimmillään Suomenselällä ja suurimmillaan suurten jokien varsilla. Kasvukauden sademäärä on tavanomaisesti noin 300–350 millimetriä.

Etelä-Pohjanmaan ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Etelä-Pohjanmaalla kuluvan vuosisadan aikana noin 1,9–5,2 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten joulukuun ja helmikuun välillä (kuva 2, vasen).

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 6–15 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 630–680 mm.

Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta elokuussa muutos on vain muutaman prosentin. Sadetta tulisi eniten marras-helmikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4], [5]