Ilmastonmuutoksen hillintä on globaali ja kansallinen tehtävä
Ihmisperäiset kasvihuonekaasupäästöt jatkavat kasvuaan. Valtaosa päästöistä syntyy fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Päästöjen hillintä on sekä maailmanlaajuinen että kansallinen ja paikallinen tehtävä. Hiilinielujen ylläpito on myös olennainen osa ilmastonmuutoksen hillintää.
Ihmisperäiset fossiiliset päästöt ovat kasvussa
Ihmiskunta lisää kaiken aikaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrää. Lämmitysvaikutukseltaan merkittävin kaasu on hiilidioksidi (CO2), josta valtaosa on peräisin fossiilisten polttoaineiden – öljyn, kivihiilen ja maakaasun – käytöstä. Maailmanlaajuiset ihmisperäiset kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2019 yhteensä 52,4 gigatonnia (= 52 400 miljoonaa tonnia) CO2-ekvivalentteina ilman maankäytön muutoksista aiheutuvia päästöjä [1].
Suomen päästöt ovat pääsääntöisesti laskeneet
Suomen päästöt ovat vuodesta 2010 lähtien laskeneet noin 75 miljoonasta hiilidioksidiekvivalenttitonnista noin 52,8 miljoonaan tonniin vuonna 2019. Vaikka suunta on ollut pääsääntöisesti laskeva, joinakin vuosina päästöt ovat myös nousseet. Noin kolme neljäsosaa Suomen päästöistä on peräisin energiasektorilta. [2]
Hiilen globaalit nielut säätelevät hiilen kiertoa
Hiili on luonnossa jatkuvassa kierrossa eri varastojen välillä. Kun ilmaan tuotetaan uutta hiilidioksidia, hiilen luonnollinen kiertokulku jakaa hiilen ilmakehän, valtamerten ja kasvipeitteen (ja maaperän) kesken. Arviolta noin 45 prosenttia ihmiskunnan 1750-luvulta lähtien tuottamasta hiilidioksidista on jäänyt ilmakehään, vajaat 30 prosenttia on päätynyt valtameriin ja vajaat 30 prosenttia kasveihin ja maaperään [3].
Ilmaston lämmetessä maapallon nielujen kyky sitoa ja varastoida hiiltä saattaa heikentyä, mikä osaltaan nopeuttaisi hiilidioksidin kertymistä ilmakehään. [3]
Metsät ovat merkittävä hiilinielu Suomessa
Suomessa metsät toimivat merkittävänä hiilen nieluna. Suomen metsien nettohiilinielu eli ilmakehästä metsiin sitoutuvan hiilidioksidin määrä vaihtelee vuosittain, riippuen muun muassa hakkuiden määrästä. Vuodesta 1990 lähtien metsiin sitoutuvan hiilidioksidin määrä on vaihdellut 18–47 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin välillä. Keskimäärin Suomen metsiin sitoutuu vuositasolla reilu kolmannes Suomen kokonaispäästöistä. [4]