Sopeutumisen merkitys kasvaa kansainvälisellä tasolla

Pariisin ilmastosopimus on nostanut sopeutumisen hillinnän rinnalle

Pariisin ilmastosopimus on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa ilmastonmuutokseen sopeutuminen on otettu huomioon tasavertaisesti ilmastonmuutokseen hillinnän rinnalle (kuva 1) [1]. Sopimuksen kaikilta osapuolilta odotetaan, että ne lisäävät toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi [2],[3]. Vuonna 2015 solmittu Pariisin ilmastosopimus on oikeudellisesti sitova [1].

Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittaneet maat ovat sitoutuneet yhteiseen maailmanlaajuiseen sopeutumisen tavoitteeseen. Tavoitteena on vahvistaa kykyä vastata ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, vahvistaa ilmastonkestävyyttä ja vähentää haavoittuvuuksia ilmastonmuutokselle [4]. Sopeutumistoimien ja -tavoitteiden etenemisen seurantaan kehitetään yhteisiä mittareita [5].

Yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi sopeutumistoimia tulisi suunnata erityisesti maailmanlaajuisesti sopeutumisen kannalta tärkeiksi tunnistetuille toimialoille:

• vesi
• ruoka ja maatalous
• terveys
• ekosysteemit
• luonnon monimuotoisuus
• köyhyys ja elinkeinot
• infrastruktuuri
• kulttuuriperintö [5].

Kehittyvien maiden mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen ovat usein heikommat kuin rikkaampien maiden. Pariisin ilmastosopimus sitouttaa kehittyneitä maita tukemaan haavoittuvampien maiden ilmastotavoitteiden saavuttamista. Rikkaammat maat jakavat ilmastorahoitusta haavoittuvimmille maille eri rahoituslähteiden kautta esimerkiksi rahoittamalla kehitysyhteistyötä [1]. Maat sitoutuvat ilmastosopimuksen tavoitteisiin itsenäisesti, mutta myös esimerkiksi Euroopan unionilla (EU) on merkittävä rooli sopimuksen toimeenpanossa.

Jäsenmaat toteuttavat EU:n ilmastotavoitteita omista tarpeistaan lähtien

Euroopan unionin (EU:n) tavoitteena on olla vuonna 2050 ilmastonkestävä yhteiskunta, joka on täysin sopeutunut ilmastonmuutoksen väistämättömiin vaikutuksiin. Se tarkoittaa, että tavoitevuoteen mennessä EU:ssa on vahvistettu jäsenmaiden sopeutumiskykyä ja minimoitu altistuminen ilmastovaikutuksille. EU haluaa tehdä sopeutumisesta älykkäämpää, järjestelmällisempää ja nopeampaa sekä tehostaa kansainvälisiä toimia. Tavoitteet on määritelty EU:n sopeutumisstrategiassa, jota EU:n komissio ja jäsenvaltiot toimeenpanevat yhdessä. [6]

EU pyrkii edellä mainittuihin tavoitteisiin toimilla, joilla:

• selkeytetään vastuunjakoa ja vahvistetaan hallintoa, jotta ilmastoriskeihin liittyvä päätöksenteko olisi
• tehokkaampaa ja lainsäädännön toimeenpano johdonmukaisempaa.
• kehitetään välineitä riskinhallinnasta vastaavien tahojen tueksi.
• parannetaan aluesuunnittelua ja kriittisen infrastruktuurin ilmastonkestävyyttä sekä tuetaan jäsenmaiden varautumista EU:n yhteistyömekanismien avulla.
• parannetaan edellytyksiä ilmastokestävyyden rahoitukselle. [7]

EU edistää sopeutumisen toimeenpanoa rahoituksen ja teknisen avun avulla. Näin jäsenvaltiot voivat laajentaa toimiaan kaikkiin keskeisiin toimialoihin ja hallinnon eri tasoille [8]. Tässä tukena toimii EU:n sopeutumisen verkkoportaali Climate-ADAPT, joka kokoaa kattavasti tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja sopeutumistoimista [9]. Portaalista löytyvä eurooppalainen riskiarvio auttaa jäsenvaltioita tunnistamaan riskejä ja tukee kansallisten riskiarvioiden laatimista [10]. Uusia ilmastoriskien hallintaa ja ilmastonkestävyyttä vahvistavia politiikkatoimia odotetaan vuoden 2026 loppupuolella [11].

Eurooppalainen ilmastolaki velvoittaa jäsenmaita myös kokoamaan kattavat kansalliset sopeutumissuunnitelmat. Suomi on ollut tässä edelläkävijä, sillä se julkaisi ensimmäisen kansallisen sopeutumisstrategiansa jo vuonna 2005. [12]

EU rahoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen hankkeita kehittyvissä maissa. Hankkeilla pyritään usein edistämään myös muita tavoitteita, kuten sukupuolten välistä tasa-arvoa tai ruokaturvaa. [13]

EU tukee alue- ja paikallistason sopeutumistyötä

Jäsenmaiden sopeutumistyön tukemisen lisäksi EU-tasolla edistetään sopeutumista eri toimialoilla, kuten maataloudessa ja tulvariskien hallinnassa. Myös paikallistason tukeminen on tärkeää, sillä suuri osa sopeutumistoimenpiteistä tehdään maakunta- ja kuntatasolla. [12]

Alue- ja paikallistasolla EU rahoittaa ja toteuttaa tutkimusta ja innovaatioita Horisontti Eurooppa -ohjelman sopeutumisen mission kautta [14], [6]. Sopeutumisen missioon on sitoutunut aluetason toimijoita, tutkimuslaitoksia ja yrityksiä EU-maista ja muualta Euroopasta. Toimijat vaihtavat kokemuksia ja oppivat toisiltaan sopeutumisen edistämisestä [15]. Euroopan komissio on kannustanut jäsenvaltiota edistämään missiotyötä myös kansallisin voimavaroin. Suomessa mission tavoitteita edistetään verkostoyhteistyöllä [14].

Toinen esimerkki paikallistason ilmastotyön tukemisesta EU:ssa on kaupunkitason energia- ja ilmastosopimus, Kaupunginjohtajien yleiskokous (englanniksi Covenant of Mayors). Yleiskokouksen tarkoituksena on yhdistää päättäjät, jotka ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet toteuttamaan ilmasto- ja energiatavoitteita toimialueillaan. Tavoitteena on yhdistää tuhansia paikallisia ja alueellisia viranomaisia, jotka tekevät ilmasto- ja energiapolitiikkaan liittyviä päätöksiä. [16]