Maankohoaminen hillitsee merenpinnan nousua Suomen rannikolla
Itämeri on yhteydessä valtameriin kapeiden ja matalien Tanskan salmien kautta. Kun läheisten merialueiden pinta nousee, nousu tuntuu myös Itämerellä. Maankohoaminen kuitenkin suojaa Suomen rannikkoa merenpinnan nousulta erityisesti Pohjanlahdella.
Valtamerien pinnannousu jakaantuu epätasaisesti
Valtamerien pinta on alkanut nousta, sillä ilmaston lämpeneminen sulattaa jäätiköitä ja lämmittää meriä, jolloin meriveden tilavuus kasvaa. Nousuvauhti on tällä hetkellä noin 3 millimetriä vuodessa. [1] Merenpinta ei kuitenkaan nouse kaikkialla yhtä nopeasti. Meriveden lämpölaajeneminen nostaa pintaa eri tavalla eri merialueilla. Myöskään jäätiköiden sulamisvedet eivät jakaudu tasaisesti maailman merille.
Suuren jäämassan painovoimavaikutus vetää merivettä puoleensa. Kun massa sulaa pois, vetovoima heikkenee ja merivesi pakenee pois sulavan jäämassan ympäriltä. Siksi Grönlannin mannerjäätiköstä vapautuva sulamisvesi ei mallitulosten mukaan juurikaan nosta merenpintaa Itämeren lähialueilla, kun taas Etelämantereen jäätikön mahdollinen sulaminen tuntuisi täälläkin [2]. Kokonaisuutena merenpinnan nousun vaikutuksen arvioidaan jäävän Itämerellä hieman maailmanlaajuisen keskiarvon alapuolelle [3].
Maa kohoaa Itämeren alueella
Itämeren alueella maa kohoaa edelleen jääkauden jäljiltä [4]. Vaasan seudulla maa kohoaa 90 senttimetriä (cm) vuosisadassa ja Helsingissäkin 40 cm. Maankohoaminen on ollut merenpinnan nousua voimakkaampaa koko Suomen rannikolla 1900-luvun aikana. Viime aikoina ja erityisesti tulevaisuudessa merenpinnan nousun kiihtyminen saattaa muuttaa tilannetta. Kilpajuoksu maankohoamisen ja merenpinnan nousun välillä määrää sen, kumpaan suuntaan rantaviiva ajan myötä siirtyy. [3]
Suomenlahdella merenpinta nousee
Uusimpien arvioiden valossa näyttää siltä, että Suomen etelärannikolla keskimääräinen vedenkorkeus lähtee nousuun maan suhteen (kuva 1, Helsinki). Suomenlahdella merenpinta nousee parhaan arvion mukaan noin 30 cm vuosina 2000–2100, kun pahimman ennusteen toteutuessa nousu voi olla jopa 90 cm samassa ajassa. [3] Arviot ovat epävarmoja erityisesti siksi, ettei mannerjäätiköiden käyttäytymistä ilmaston lämmetessä tunneta vielä kyllin hyvin.
Pohjanlahdella maankohoaminen tasoittaa merenpinnan nousua
Pohjanlahden pohjoisosissa maankohoamisen voidaan odottaa olevan merenpinnan nousua voimakkaampaa tulevaisuudessakin (kuva 1, Vaasa). Siellä uutta maata vapautuisi edelleen meren alta, tosin aiempaa hitaammin. Perämerellä todennäköisimmäksi kehityskuluksi on arvioitu noin 30 cm:n merenpinnan lasku vuosina 2000–2100 korkeimman ennusteen povatessa 30 cm:n nousua. [3]
Etelämpänä Selkämerellä merenpinnan nousun ja maankohoamisen odotetaan suurin piirtein tasapainottavan toisensa kuluvalla vuosisadalla. Korkeimpien ennusteiden toteutuessa merenpinta nousisi siellä noin 65 cm. [3]
Kuva 1. Keskimääräinen meriveden pinnan korkeus Helsingissä ja Vaasassa. Pallot ovat havaittuja vuosikeskiarvoja, yhtenäinen viiva on vuoteen1999 saakka havainnosta laskettu pitkän ajan keskiarvo ja vuodesta 2000 alkaen arvio tulevasta keskimääräisestä veden pinnan korkeudesta. Katkoviivat kuvaavat arvioiden epävarmuusastetta, joka johtuu erityisesti mannerjäätiköiden sulamisarvioiden epävarmuudesta, ei niinkään kasvihuonekaasujen päästöjen epävarmuudesta.
© Ilmatieteen laitos
Meritulvat saattavat voimistua Suomen rannikoilla
Keskimääräisen merenpinnan ohella ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa vedenkorkeuden vaihteluihin. Muutokset tuulioloissa ja myrskyissä sekä talvisin vähentyvä jääpeite vaikuttavat vedenkorkeuden lyhytaikaisiin vaihteluihin. Itämeren vedenkorkeusmaksimit sekä myös lyhytaikaiset vaihtelut ovat kasvaneet viime vuosisadan aikana, ja ilmiön taustalla näyttäisivät ainakin osittain olevan muutokset tuulioloissa. [5] Joidenkin ilmastomalleilla tehtyjen tutkimusten mukaan maksimit voivat kasvaa tulevaisuudessakin. [6]
Tärkeä tekijä meritulvien taustalla on Itämeren kokonaisvesimäärä. Jos vettä on vähän, kovakaan myrsky ei riitä nostamaan vettä ennätyskorkealle. Itämeren kokonaisvesimäärän vaihtelun määrää pääasiassa veden virtaus sisään ja ulos Tanskan salmien kautta. Virtaukseen vaikuttavat muun muassa tuuli- ja ilmanpaineolot.
Video: merenpinta on kääntymässä nousuun Etelä-Suomessa
Haastateltava: Tutkija Hilkka Pellikka, Ilmatieteen laitos. Lisätiedot videosta täältä >>