Pohjanmaa – Pohjanlahden vaikutuksessa

Artikkeli

Keväällä ja alkukesällä meri viilentää Pohjanmaan rannikkoseutuja ja saaristoa, kun taas syksyllä ja alkutalvella meren lämpö lauhduttaa ilmastoa merkittävästi. Vuoden keskilämpötila vaihtelee tyypillisesti noin +4 asteesta reiluun +5 asteeseen. Merenkurkun saaristossa sataa keskimäärin noin 500 millimetriä ja sisämaassa 550–600 millimetriä.

Pohjanlahden rannikkoa

Pohjanmaan kapea, ainoastaan 20–50 kilometriä leveä maakunta sijaitsee Selkämeren ja Merenkurkun rannikkoalueella ulottuen Kristiinankaupungista Kruunupyyhyn. Suurin osa maakunnasta kuuluu eteläboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Ainoastaan alueen pohjoiskolkan Kruunupyy-Pedersöre on keskiboreaalista vyöhykettä.

Meri vaikuttaa vahvasti alueen ilmastoon. Keväällä ja alkukesällä meri viilentää rannikkoseutuja ja saaristoa, kun taas syksyllä ja alkutalvella meren lämpö lauhduttaa ilmastoa merkittävästi. Erityinen ilmastollinen alueensa on Merenkurkun saaristo suurimpana saarenaan Raippaluoto.

Maakunnan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Vaasan lentoaseman sääasema, joka sijaitsee noin 10 kilometriä keskimääräisestä rantaviivasta edustaen varsin hyvin alavaa Pohjanmaata. Koska Vaasan lentoasemalla ei enää tehdä sadehavaintoja, ovat sademäärä- ja lumensyvyystiedot Mustasaari Riimalan sadeasemalta. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Merellä on tuntuva vaikutus lämpötiloihin

Vuoden keskilämpötila Pohjanmaan maakunnassa vaihtelee tyypillisesti vajaasta +4 asteesta reiluun +5 asteeseen (ᵒC). Lämpimintä on Merenkurkun saaristossa.

Rannikolla ja saaristossa vuoden kylmin kuukausi on yleensä helmikuu, mutta sisämaassa tammikuu on jokseenkin yhtä kylmä. Kuukauden keskilämpötila on tällöin saaristossa ja rannikolla tyypillisesti noin -5 astetta ja sisämaassa -6…-7 astetta. Talvella föhn-ilmiö voi tuoda vuodenaikaan nähden hyvin lämmintä ilmaa lännestä.

Vuoden lämpimin kuukausi on puolestaan heinäkuu, jolloin keskilämpötila on rannikolla ja saaristossa keskimäärin +16 astetta ja sisämaassa +16,5 asteen vaiheilla. Hellepäiviä oli kautena 1991–2020 keskimäärin Vaasassa 11 ja Kruunupyyssä 13. Valassaarilla hellettä ei mitata joka kesä. Hallaöitä on tyypillisesti kesä- ja elokuussa muutamia, mutta heinäkuussa hallaa ei maakunnassa joka vuosi esiinny.

Keväällä sataa vähiten

Vuotuinen sademäärä Pohjanmaalla kasvaa siirryttäessä saaristosta sisämaahan. Merenkurkun saaristossa sataa keskimäärin noin 500 millimetriä ja sisämaassa 550–600 millimetriä.

Vuoden sateisimmat kuukaudet ovat tavallisesti heinä- ja elokuu, jolloin sadetta kertyy tavanomaisesti noin 70 millimetriä. Vähiten puolestaan sataa helmi-huhtikuussa, jolloin sademäärä jää tyypillisesti noin 30 millimetriin. Tilastojen mukaan kuivimpina kuukausina ei ole satanut lainkaan. Näin kävi esimerkiksi heinäkuussa 1994.

Oikulliset lumiolot

Pohjanmaan maakunta on keskimäärin varsin vähälumista aluetta, mutta alkutalvella kylmän ilman purkaus ja vielä suhteellisen lämmin meri aiheuttavat ajoittain runsaitakin lumisateita. Toisaalta pitkään sulana pysyvä meri, erityisesti Selkämeren puolella, saattaa pitää rannikkoseudut pitkään lumesta vapaana.

Ensilumi sataa maakunnan koillisnurkkaan keskimäärin marraskuun alkupuolella ja muualle mantereelle marraskuun puolivälissä. Saaristoon ensilumi sataa tyypillisesti marraskuun loppuun mennessä. Keskimäärin vuosien 1991–2020 aikana pysyvä lumipeite saatiin joulukuun loppupuolen aikana.

Maaliskuun alkupuolella lumipeite on paksuimmillaan keskimäärin 15–30 senttimetriä. Vähälumisinta on yleensä maakunnan keskiosan sisämaan tasaisilla viljelyalueilla. Vähä- ja runsaslumisten talvien väliset erot ovat maakunnassa suuria. Lauhana talvena lumipeiteaika voi olla vain muutaman viikon, kun taas lumisimpina talvina se on kestänyt Vaasassakin yli viisi kuukautta.

Keskimäärin yhtenäinen lumipeite katoaa maakunnan keskiosan viljelyseuduilta maaliskuun puoliväliin mennessä ja muualta kuukauden loppuun mennessä. Valassaarilta lumipeite häviää vasta huhtikuun aikana. Lumipeitteen kestoaika on siis keskimäärin vajaasta 100 päivästä noin 130 päivään (3–4,5 kuukautta).

Meren viileys viivästyttää kesää

Terminen syksy alkaa Pohjanmaalla keskimäärin syyskuun loppuun mennessä ja Merenkurkun saaristossa marraskuun puoella. Talveen puolestaan siirrytään valtaosin marraskuun lopussa, mutta Merenkurkun ja pohjoisen Selkämeren saaristossa vasta joulukuussa.

Kevät koittaa maakunnan sisäosissa keskimäärin maaliskuun loppupuolella ja etenee viimeisenä Merenkurkun saaristoon huhtikuun alkuun mennessä. Meriveden kylmyys viivästyttää termisen kesän alkamista. Sisämaassa kesä alkaa tyypillisesti toukokuun puolivälin paikkeilla ja saaristossa touko-kesäkuun vaihteessa. Aivan ulkosaaristossa kesän alku voi venyä lähelle kesäkuun puoliväliä.

Kuivaa keväällä ja alkukesästä

Keskimäärin Pohjanmaalla terminen kasvukausi alkaa kauimpana sisämaassa huhtikuun loppupuolella, muualla laajalti huhti-toukokuun vaihteessa ja ulkosaaristossa tämän jälkeen. Kasvukausi päättyy suuressa osassa maakuntaa lokakuun puolivälin tienoilla, Valassaarilla kuukauden lopulla. Kasvukauden pituus on siis tyypillisesti 160–180 päivää (5,5–6 kuukautta). Kasvukauden aikana keskimäärin kertyvä tehoisa lämpösumma on suuressa osassa maakuntaa 1100–1200 vuorokausiastetta (°Cvrk), mutta ulkosaaristossa se yltää vain hieman yli 1000 vuorokausiasteen.

Kasvukauden aikana keskimäärin kertyvä sademäärä on laajalti 250 ja 300 millimetrin välillä. Ajoittain kevään ja alkukesän kuivuus haittaa alueen viljelyoloja.

Pohjanmaan ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Pohjanmaalla kuluvan vuosisadan aikana noin 1,9–5,2 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuva 1. Vuotuisen keskimääräisen lämpötilan muutokset asteina (vasen kaavio) ja sademäärän arvioidut muutokset prosentteina (oikea kaavio) Pohjanmaan maakunnassa eri kasvihuonekaasupäästöjen kehityskulkujen mukaan vuosina 1990–2085. Muutosta on verrattu jaksoon 1981–2010. RCP2.6-skenaario kuvaa voimakkaiden päästörajoitusten kehityskulkua, RCP4.5 kohtalaisia päästörajoituksia ja RCP8.5 kehitystä, jossa ei ole lainkaan päästörajoituksia.

© Ilmatieteen laitos

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten joulukuun ja helmikuun välillä (kuva 2, vasen).

Kuva 2. Keskimääräisen lämpötilan muutokset asteina (vasen kaavio) ja sademäärän arvioidut muutokset prosentteina (oikea kaavio) kuukausittain Pohjanmaan maakunnassa kasvihuonekaasupäästöjen kehityskulkujen mukaan vuoteen 2050 asti. Muutosta on verrattu jaksoon 1981–2010. RCP2.6-skenaario kuvaa voimakkaiden päästörajoitusten kehityskulkua, RCP4.5 kohtalaisia päästörajoituksia ja RCP8.5 sellaista kehitystä, jossa ei ole lainkaan päästörajoituksia.

© Ilmatieteen laitos

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 6–15 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 600–660 mm.

Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta heinä-elokuussa muutos on pieni. Sadetta tulisi eniten marras-helmikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4], [5]

Tuottajatahot

  • Sisältö on tuotettu ympäristöministeriön rahoittamassa Suomen Ilmastopaneelin SUOMI-hankkeessa.