Pohjois-Karjala – mantereinen maakunta

Pielisen laaksosta Maanselälle

Pohjois-Karjalan maakunta kuuluu etelä- ja keskiosiltaan keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Pielisen itä- ja pohjoispuolinen Maanseläksi kutsuttu alue sekä maakunnan luoteisrajan Karjalanselän vaaraseudut kuuluvat jo pohjoisboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Maakunta jakautuu siis ilmastollisesti kahteen osaan, toisaalta lämpöoloiltaan edulliseen vesistöseutuun Höytiäisen ja Pyhäselän ympäristössä sekä Pielisen laaksossa ja toisaalta Maanselän sekä Karjalanselän alueen karuihin vedenjakajaseutuihin.

Maakunnan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Pielisjärven länsireunalla sijaitseva Juuan Niemelän sääasema. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Helle- ja pakkasjaksoja

Vuoden keskilämpötila on maakunnassa yleisesti keskimäärin +2 ja +4 asteen (°C) välillä siten, että kylmintä on koillisessa. Erityisesti maakunnan itäosassa ilmasto on selvästi mantereista suurine lämpötilan vaihteluineen. Ajoittain vaikuttava Venäjän korkeapaine merkitsee kesäisin helteitä ja talvisin kireitä pakkasia. Toisaalta talvikuukausina lännestä tulevat lauhat föhn-tuulet ulottavat vaikutuksensa joskus Pohjois-Karjalaan asti.

Vuoden kylmimmän kuukauden tittelin jakavat tammi- ja helmikuu. Joensuu-Tohmajärvi-linjan lounaispuolella kuukausikeskilämpötila on tyypillisesti noin -9,5 astetta ja kiristyy siitä kohti itärajan -11 asteen lukemia.

Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskilämpötila on vesistöjen äärellä keskimäärin noin +17 astetta ja viilenee noin +16 asteeseen tultaessa itäisille rajaseuduille Ilomantsiin ja Lieksaan. Hellepäiviä oli jakson 1991–2020 aikana keskimäärin 12–13 kesässä vesistöjen läheisyydessä ja 9–11 muualla. Hallaa maakunnassa on esiintynyt kesän aikana tyypillisesti 2–8 yönä.

Sateisuudessa on suuria eroja

Sadeolot vaihtelevat suuresti Pielisen laakson ja sitä ympäröivien vaara-alueiden välillä. Tyypillinen vuotuinen sademäärä on laajalti 550–650 millimetriä mutta yltää vedenjakajaseuduilla paikoin noin 700 millimetriin.

Korkeussuhteet kasvattavat sademääriä erityisesti Karjalanselällä ja tuulen puhaltaessa kaakon ja lounaan väliltä myös maakunnan pohjoisreunalla. Toisaalta Pielisen laakso on vähäsateista seutua etenkin lounaan ja luoteen välisten tuulten vallitessa. Lisäksi Atlantilta tulevien sadealueiden liike hidastuu usein Pohjois-Karjalan alueella, mikä yhdessä korkeussuhteiden kanssa kasvattaa sademääriä erityisesti talvella.

Vuoden sateisimmat kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin sademäärä on tyypillisesti 75–85 millimetriä, Lieksan seudulla jopa yli 90 millimetriä. Huhtikuussa sataa puolestaan vähiten, keskimäärin 30–40 millimetriä

Yksi lumisimmista maakunnista

Lumipeitekausi kestää maakunnassa sitä pidempään, mitä idempänä ollaan. Ensilumi sataa Maanselällä ja Karjalanselällä keskimäärin lokakuun loppupuolella ja maakunnan eteläosan järvilaaksoissa marraskuun alussa. Jakson 1991–2020 aikana pysyvä lumipeite tuli koko maakuntaan marraskuun kahden viimeisen viikon aikana. Varhaisimmat pysyvät lumipeitteet ovat Pohjois-Karjalaan saapuneet jo lokakuun alkupuolella. Poikkeuksellisina talvina pysyvän lumen tulo voi venyä Pielisen laaksossa jopa tammikuulle.

Maaliskuun puolivälissä lunta on yleisesti 50–70 senttimetriä, Maanselällä ja Karjalanselällä 70–80 senttimetriä. Vaaraseuduilla metrinkään paksuiset hanget eivät ole poikkeuksellisia, ja yli 250 metriä merenpinnan yläpuolella olevien vaarojen rinteillä ja lakialueilla puiden oksille ja latvuksiin voi kertyä tykkylunta.

Yhtenäinen lumipeite katoaa tyypillisesti huhtikuun lopussa, mutta Karjalanselän korkeilta seuduilta lumi pysyy maassa hieman pidempään. Tyypillisesti lumi kattaa siis maan Lieksan takamailla lähes kuukauden kauemmin kuin Joensuun eteläpuolella. Myöhäisinä keväinä paksut hanget peittävät koko maakunnan vielä toukokuun alussa ja lunta pn joskus ollut maassa vielä kesäkuussakin.

Maastonmuodot vaikuttavat termisiin vuodenaikoihin

Pohjois-Karjalassa termisissä vuodenajoissa näkyvät erot järvilaaksojen ja vaaraseutujen välillä. Keskimäärin syksy saapuu Nurmekseen ja Lieksaan syyskuun puolivälissä ja muualle maakuntaan syykuun lopussa. Talvi alkaa marraskuun puolivälin jälkeen.

Kevät koittaa maakunnan lounaisosassa maalis-huhtikuun vaihteessa ja koillisosassakin huhtikuun puoliväliin mennessä. Kesä alkaa maakunnan etelärajalla toukokuun alkupuolella edeten siitä kohti koillista toukokuun loppupäivinä. Kesän pituudessa on lähes kaksi viikkoa eroa lounaan järviseudun ja koillisen vaaraseudun välillä.

Kasvukausi kestää noin viisi kuukautta

Termisen kasvukauden pituus vaihtelee maakunnan eteläosan noin 170 vuorokauden (noin 5,5 kuukautta) ja koillisen rajaseudun 160 vuorokauden välillä (eli noin 5 kuukautta) välillä. Kasvukausi alkaa yleensä huhti-toukokuun vaihteessa ja päättyy lokakuun puolivälin jälkeen.

Kasvukauden aikana keskimäärin kertyvä tehoisa lämpösumma vaihtelee Maanselän ja Karjalanselän noin 1150 ja maakunnan eteläisen osan noin 1350 vuorokausiasteen (°Cvrk) välillä. Kasvukauden aikana kertyvä sademäärä yltää kosteimpina kasvukausina yli 500 millimetrin ja jää kuivimpina 200 millimetrin tuntumaan. Tyypillisesti sadetta kertyy 300–400 millimetriä.

Pohjois-Karjalan ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Pohjois-Karjalan kuluvan vuosisadan aikana noin 1,8–5,6 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja maaliskuun välillä (kuva 2, vasen).

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 6–16 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 710–780 mm.

Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta heinäkuussa muutos pieni. Sadetta tulisi eniten marras-helmikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4], [5]