Pohjois-Pohjanmaan länsiosa – Perämeren vaikutuspiirissä

Meren rannikkoa ja jokilaaksoja

Pohjois-Pohjanmaan länsiosa rajoittuu lännessä Perämereen, Kalajoelta Oulun kautta Iihin saakka. Etelässä se rajoittuu Keski-Pohjanmaahan ja Keski-Suomeen, idässä Pohjois-Savoon ja Kainuuseen sekä pohjoisessa Lappiin. Suurin osa aluetta on varsin alavaa seutua lukuisine jokilaaksoineen, joista laajimpia ovat Oulujoen ja Iijoen laaksot. Rannikolla saaria on hyvin vähän, lukuun ottamatta Oulun edustan Hailuotoa. Eteläosan sisämaa on selvästi korkeampaa Suomenselän karua vedenjakajaseutua.

Ilmastollisesti Pohjois-Pohjanmaan länsiosa kuuluu keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Perämeri vaikuttaa varsinkin rannikon ilmastoon lämmittämällä sitä syksyisin sekä toisaalta viilentämällä sitä keväisin ja alkukesäisin. Mantereisempaa ilmasto on Suomenselän alueella. Suuria ilmastoon vaikuttavia vesistöjä ei alueella ole.

Pohjois-Pohjanmaan länsiosan jakson 1991–2020 ilmastoa kuvaavana esimerkkiasemana toimii Oulun lentoaseman sääasema, joka sijaitsee Oulunsalon niemellä. Artikkelin lopussa on linkki Ilmatieteen laitoksen sivulle, jossa voi tarkastella vertailukauden 1991–2020 ilmastotilastoja havaintoasemittain.

Halla vierailee kesälläkin

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa vuoden keskilämpötila on Oulun eteläpuolella reilut +3 astetta (°C) ja pohjoisempana +2… +3 astetta. Helmikuu on keskimäärin hieman tammikuuta kylmempi. Keskilämpötila vaihtelee tällöin Kalajoen seudun noin -6,5 asteen ja koillisosan noin -10 asteen välillä. Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa voidaan kuitenkin talvikuukausina poikkeuksellisesti mitata jopa yli +10 asteen lämpötiloja voimakkaan föhn-tuulen puhaltaessa lännestä.

Vuoden lämpimimmän kuukauden, heinäkuun, keskilämpötila on rannikolla noin+16 astetta ja muualla +16…+16,5 astetta. Lämpimintä on eteläosan sisämaa-alueella. Hellepäiviä on ollut vuosina 1991–2020 Oulun lentoasemalla keskimäärin 10. Hallayöt eivät ole heinäkuussakaan maakunnan lakeuksilla mitenkään harvinaisia. Keskimäärin hallaa esiintyy kesäkuukausina noin 2–8 yönä.

Rannikolla sataa vähiten

Vuotuiset sademäärät kasvavat Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa siirryttäessä rannikolta sisämaahan. Rannikolla ja saarilla jäädään yleensä alle 500 millimetrin, kun suuressa osassa aluetta päästään 500 ja 600 millimetrin välille. Eniten sataa alueen koilliskulmalla ja Suomenselällä. Suurimmat mitatut vuosisateet kohoavat vähän yli 900 millimetriin.

Vähäsateisin kuukausi on tyypillisesti huhtikuu, jolloin sataa yleensä reilut 20 millimetriä. Sateisinta on tavallisimmin heinäkuussa, jolloin sadesummat ovat 75–80 millimetriä.

Lumisuus kasvaa koillista kohti

Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa on erotettavissa useimpina talvina ainakin kaksi erilaista aluetta lumisuuden suhteen. Vähälumisin seutu ulottuu kapeahkona vyöhykkeenä pitkin rannikkoa Oulun pohjoispuolelle leventyen Oulujokilaakson suuntaan. Maaston kohotessa Suomenselälle ja Koillismaan rajalle on luntakin enemmän. Lähellä Perämeren rannikkoa olevien alueiden lumipeite on altis alkutalven suojailmojen vaikutukselle. Toisaalta sulan meren ja kylmän ilmamassan yhteisvaikutus voi saada aikaan runsaita lumisateita syystalvella. Erot lumisten ja vähälumisten talvien välillä ovat huomattavia.

Talven ensimmäinen lumipeite tulee alueen koillis- ja itäosassa loka-marraskuun vaihteessa ja muualla tyypillisesti marraskuun alkupuolella. Viimeisenä ensilumi sataa lounaiselle rannikkovyöhykkeelle. Pysyvä lumipeite talveksi saadaan tavanomaisesti noin kuukautta myöhemmin eli marras-joulukuun vaihteessa.

Lumipeite on paksuimmillaan tavallisesti lähellä maaliskuun puoltaväliä, jolloin lumensyvyys on Oulun eteläpuoleisilla lakeuksilla ja rannikolla 30–50 ja muualla 50–70 senttimetriä. Yhtenäinen lumipeite katoaa Kalajoen ja Pyhäjoen laaksoista huhtikuun alussa ja Suomenselältä sekä alueen koillisosastakin huhtikuun puolivälin jälkeen. Yhtenäisen lumipeitteen kestoaika vaihtelee siis Kalajokilaakson 100–130 päivästä (3–4,5 kuukautta) Nevamaan 150–170 päivään (noin 5–5,5 kuukautta).

Perämeri viilentää ja lämmittää

Perämeri vaikuttaa vuodenaikojen vaihtumiseen erityisesti rannikon läheisyydessä. Terminen syksy alkaa alueen koillisosissa syyskuun puolivälin jälkeen ja muuallakin ennen kuukauden loppua. Talveen siirrytään puolestaan Oulu-Haapajärvi-linjan itäpuolella loka-marraskuun vaihteessa ja sen länsipuolella marraskuun loppupuolella.

Kevät koittaa pääosin huhtikuun alussa alkaen lounaisosan sisämaasta ja päättyen Lapin maakuntarajalle. Kesään siirrytään Oulujoen eteläpuolella huhtikuun lopussa ja sen pohjoispuolella sekä suuressa osassa kapeaa rannikkovyöhykettä toukokuun alkupäivinä. Perämeren ulkosaaristossa kesän tulo venyy pitemmälle jopa kesäkuuhun kylmän meren vuoksi.

Kuivuus vaivaa rannikkoa

Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa terminen kasvukausi alkaa Oulun eteläpuoleisilla sisämaa-alueilla huhtikuun puolivällin jälkeen. Rannikolla ja Oulun pohjoispuolella kasvukausi alkaa toukokuun puolella. Meri viivästyttää siis parisen viikkoa kasvukauden alkua. Kasvukausi päättyy suuressa osassa aluetta lokakuun loppupuolella. Kasvukauden pituus on 170–180 päivää (noin 5,5–6 kuukautta) ja tehoisan lämpötilan summa keskimäärin reilut 1000–1200 vuorokausiastetta (°Cvrk).

Koko kasvukauden sadesumma vaihtelee tyypillisesti 250 ja 350 millimetrin välillä. Kuivuus vaivaa joinakin vuosina kasvukaudella, ja tällöin sadesummat voivat jäädä jopa alle 150 millimetrin.

Pohjois-Pohjanmaan länsiosan ilmasto lämpenee ja sademäärä kasvaa

Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa kuluvan vuosisadan aikana noin 2,0–5,7 °C verrattuna kyseiseen jaksoon (kuva 1, vasen). Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. On myös hyvä huomata, että ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.

Kuukausitasolla lämpötilan muutoksia on arvioitu vuosisadan puoliväliin asti. Lämpötila kohoaa kaikkina kuukausina verrattuna jaksoon 1981–2010, mutta eniten marraskuun ja helmikuun välillä (kuva 2, vasen).

Vastaavasti vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella vuosisadan aikana 6–17 prosenttia verrattuna jaksoon 1981–2010 (kuva 1, oikea). Keskimäärin vuodessa sataisi 620–690 mm.

Vuosisadan puoliväliin mennessä sademäärät kasvavat lähes kaikkina kuukausina, mutta heinä-elokuussa muutos on pieni. Sadetta tulisi eniten marras-helmikuussa (kuva 2, oikea).

Lähteet: [1], [2], [3], [4], [5]